perjantai 25. syyskuuta 2015

Vielä hengissä

Isot pahoittelut tästä jäätävän pitkästä postaustauosta ihan näin alkuun! Nämä kaksi kuukautta on kyllä menneet ihan yhdessä hujauksessa, enkä edes tullut ajatelleeksi että postaustauosta muodostuisi ihan näin pitkää. Kootut ja onneksi hyvät selitykset tähän törkeään blogihiljaisuuteen löytyvät kuitenkin siitä, että viimeaikoina aikani ei ole oikein riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Nyt onneksi pahimmat koulukiireetkin on selätetty, kun kirjoitukset ovat tältä syksyltä osaltani ohi ja koulu käy nyt muutenkin vähän kevyemmäksi ja vapaa-aika lisääntyy huomattavasti. 

Nellin kanssa ei olla kummempia hommailtu viimeaikoina eikä oikeastaan viime kevään jälkeen mitään. Alkukesästä päätin vihdoin viimein pitkän pohdinnan jälkeen jättää suurimman osan harrastustuksistamme taakse ja päästää Nellin viettämään niiden osalta sen ansaitsemia "eläkepäiviä". Nyt ollaankin vain pelkästään lenkkeilty ja toisinaan käyty metsässä tekemässä lyhkäisiä jälkiä, jottei neiti ihan pääsisi laiskistumaan. Uutena juttuna kesällä kuitenkin aloitettiin Nenniksen kanssa käymään juoksulenkeillä poluilla läheisessä metsässä ja siitähän neiti tykkää.

Minun hyvin lyhyen kesäloman aikana elokuussa, kun kesätyöt olivat loppuneet ja minulla oli viikon päivät vapaata ennen koulun alkua, kerettiin hoitamaan kesän perinteiset reissut pois alta. Kävimme nimittäin ensin mökkeilemässä, ensimmäistä kertaa sitten juhannuksen, kavereiden kanssa mökillämme, jonne Nellikin pääsi tietenkin mukaan. Neiti pääsi myös korkkaamaan ensimmäisen veneyönsä tuolla viikolla, joka sujui siltä ongelmitta ja onnistuihan N hurmaamaan pelkällä olemassaolollaan koko muun veneilyporukan yöpymispaikassamme. Ja jottei ihan olisi eräilyksi mennyt koko loma niin pääsi Nelli matkaani Jyväskylään sivistyksen pariin seikkailemaan. :D

Muuten Nellille kuuluu vähän vaihtelevaa, sillä se on nyt viimeaikoina vähän sairastellut. Perinteisten syksyisten iho-oireiden lisäksi noin kuukausi sitten Nellin kunto romahti ihan muutamassa hassussa tunnissa niin paljon, ettei se enää päässyt kävelemään kuin muutamia askelia. Onneksi pääsimme pian eläinlääkäriin ja Nelli tutkittiinkin oikein tarkasti, mutta tutkimuksista tai röntgenkuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa lukuunottamatta vähän heikohkoa pulssia ja sykettä. Parin tunnin nesteytyksen ja kipulääkkeen jälkeen Nellin kunto palautui kutakuinkin normaaliksi ja pääsimme lähtemään kotiin. Olin kyllä ihan varma, että tästä reissusta N ei enää selviäsi, sillä niin huonossa kunnossa en ollut sitä koskaan ennen nähnyt. Onneksi mitään pahempaa ei sitten kuitenkaan löytynyt ja Nelli pääsi takaisin kotiin. Ja tuon episodin jälkeen Nennis on ollut ihan entisensä oma pirteä itsensä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti