sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Get up get down like there´s no tomorrow

Heippa taas pitkästä aikaa! Ei olekkaan hetkeen tullut kirjoiteltua kunnon kuulumispostausta tänne blogin puolelle, joten nyt oli tultava tekemään muutos siihen. Tämä kevät onkin mennyt suurimmaksi osaksi viimeisten koulujuttujen parissa puurtamisessa valmistumisen takia, joten hirveästi ylimääräistä aikaa ei ole ollut. Ollaan kuitenkin lenkkeilty paljon ja tehty tutkimusretkiä uusiin lenkkimaastoihin kotimme lähellä. Muutimme nimittäin niin myöhään syksyllä tänne, että pian muuttomme jälkeen satoikin jo lunta ja kaikille hyville reiteille, joita ei kunnolla silloin keretty tutkia, tehtiin ladut, joilla kävelemistä ei olisi katsottu kovin hyvällä. ;) Metsässä onkin siis nyt tullut tallattua lähes päivittäin.

Olemme myös aktivoituneet treenaamisenkin suhteen ja ollaan käyty vähintään kerran viikossa treenailemassa rallytokoa joko yksikseen tai ryhmätreeneissä. Viimeajan treenit ovat sujuneet vähän vaihtelevasti. Toisinaan treenit ovat sujuneet aivan huippu hyvin ja Nelli on ollut täysillä tekemisessä mukana innostuneena, mutta sitten on taas niitä kertoja, jolloin mikään ei tunnu menevän oikein putkeen. Neitillä nimittäin taitaa olla vähän liikaa kevättä rinnassa aina välillä, kun kaikki muu paitsi treenaaminen, esimerkiksi ihanat hajut tai treeniympäristön hälinä, kiinnostaisi huomattavasti enemmän. Pääsiäislomalla kävimme vetämässä yhdet oikein onnistuneet treenit ihan kahdestaan. Harjoiteltiin eteentuloa ja peruuttamista, jotka ovat olleet kaikkein vaikeinpia liikkeitä meille alo:ssa sekä tehtiin lyhyttä rataa. 

Tänään taas suuntasimme heti aamusta, kahdestaan jälleen, eräälle nurmikentälle, joka olikin jo ihan sulanut ja kuivanutkin jo. Heti treenien alussa huomasin, ettei Nelli ole kyllä yhtään treenaamispäällä, kun kaikki muu ympäristössä taas kiinnosti niin paljon enemmän kuin minä. Kaiken kruunasi vielä se, että samaiselle kentälle tuli pelaamaan muutama lapsi vanhempineen jalkopalloa, joita etenkään Nelli ei voinut olla vähän väliä vilkuilematta. Teimme kuitenkin taas lyhyehkön radanpätkän, joka sisälsi melkein kokonaan Nellin lemppariliikkeitä, kuten vasen täyskäännös, spiraali juosten, eteen ja oikealta sivulle. Rataa ei suoritettu teknisesti kovin hyvin, mutta ainakin Nelli oli koko ajan mukana eikä kontaktikaan pahemmin katkeillut, joka olikin pääasia meille. Loppuun vielä sitten temppuiltiin ja retuutettiin Nellin lempi patukkaa.

Tavoitteena meillä olisikin käydä taas vuoden tauon jälkeen taas ensi kuussa rallymölleissä, joten saa nähdä miten saadaan tämä ajoittainen motivointiongelma kuriin ennen sitä. Myös mätsäreihin pitäisi suunnata pitkästä aikaa tämän kuun loppupuolella. En myöskään millään malta odottaa että lumet sulaisivat kunnolla myös metsistä, jotta pääsisimme korkkaamaan tämän vuoden osalta jäljestyskauden taas. Jäljestys olisi niin kivaa vaihtelua taas ja Nellikin pääsisi jälleen käyttämään nenäänsä oikein kunnolla.

Ruokinnan osalta ollaan päästy taas raakaruokinnan makuun ihan kirjaimellisesti. Neitin ruokavalio koostuukin nyt vain hepasta, lampaasta, lohesta sekä kalkkunasta. Lohi on ainut joka ei oikein meinaisi millään maistua, mutta kyllä sekin menee paremman puutteessa sitten lopulta. Lampaan kylkiluutkin ovat Nellin suurta herkkua ja niitä syödään useammman kerran viikossa pihassa ulkoillessa. 

Siinä meidän viimeaikaiset kuulumiset onkin näin tiivistetysti. Allekirjoittanut ei millään malttaisi odottaa kesäloman alkua, johon ei olekkaan enää laskujeni mukaan kuin 53 päivää. :D

Allaolevat kuvat on otettu meidän aivan ihanalta kevätlenkiltä, joka lenkkeiltiin muistaakseni tämän viikon tiistaina.




Vuoden ekat järvilääräykset- check!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti