maanantai 9. helmikuuta 2015

Myrskyn silmässä

Postauksen kuvat (c) Saara
Eilen pääsimme harrastamaan extreme-urheiluksi sään puolesta luokiteltavaa vetohiihtoa jäälle. Olimme sopineet kuvajaamme Saaran kanssa tapaavamme satamassa kymmeneltä aamulla, mutta allekirjoittaneen herätyskello soi aivan liian myöhään ja tuli siinä sitten vähän kiire pukea hiihtovehkeet päälle ja etsiä kaikki tarvittavat kamat mukaan sekä viimeistellä edellisiltana tekemään aloittamani vetoliina valmiiksi. Kiireisen aamun kruunasi vielä se, etten ollut osannut laittaa ajastimella autoa lämpeämään ja se oli aivan umpijäässä  (onnistuin siis nappaamaan reilu viikko sitten ajokortin ensiyrittämällä taskuun ja nyt me Nellin kanssa huristellaankin Toyotalla. Eläköön vapaus!). Kun viimein oltiin saatu kaikki kamat kasaan ja olin saanut tungettua piskin autoon suksineen kaikkineen niin lähdettiin kaahailemaan ajelemaan rauhallisesti kohti satamaa. Nellikin uskalsi ensimmäistä kertaa kunnolla intoilemaan minun kyydissäni tulevasta retkestä, sillä tähän mennessä se on istunut kauhusta jäykkänä takapenkillä hiiren hiljaa (en mä niin huono kuski ole, mutta se ei vaan jostain syystä luota minun ajotaitoihini). Lopulta päästiin satamaan ja siellä laitettiin vain vetovermeet päälle ja lähdettiin hiihtämään ensiksi rannassa kulkevaa latua pitkin (alkulämpät tehtiin jo kotona). Meitä oli kyllä jo kotona varoiteltu myrkyisestä säästä ja kovasta tuulesta, mutta ajattelin vaan  että ei me pienestä tuulesta lannistuta. Rannassa tuulikin ihan järkyttävän paljon ja jäällä    oli sellainen lumisumuverho. 
Vetojuhta
Nelli oli ihan superinnoissaan hiihtämään lähtiessä ja ensimmäisellä vetopätkällä meinattiin myös jopa tyylikkäästi jyrätä Saaran yli, joka pelastautui läheiseen puskaan. Kuvaushommatkin voi siis toisinaan olla vaarallisia! Nellillä oli kyllä koko lenkin ajan hirveä kiire, eikä sitä huvittanut yhtään seisoskella paikoillaan vaan vetää koko reitti niin kuin yleensä, mutta vetopätkät se veti kyllä ihan täysillä.  
Mennääään  jo!
Hiihdettyämme  reilun kilometrin ajattelimme käydä vielä kuvailemassa jäällä, siistien lumipyörteiden keskellä. Jäällä ladut olivat menneet ihan umpeen ja siellä oli aika hankala hiihtää, mutta onneksi kuvista sentään tuli hienoja! Takaisin satamaan päästyämme kävimme vielä Nellin kanssa hiihtämässä lyhyehkön vetolenkin ilman taukoja, joka olikin paljon enemmän sen mieleen. Autolla lastattiin taas tavarat takaisin sisään ja käytiin vielä loppuverryttelylenkillä, jonka jälkeen huristeltiin takaisin kotiin. Kiitos vielä Saaralle kivoista kuvista/videoista! :)















2 kommenttia:

  1. Vau kiva postaus ja hienoi kuvii! Mahtaa tuo koirahiihto olla mukavaa, itsekin himottais Nilan kanssa, mutta esteenä onkin a) ei suksia ja b) ei paikkaa missä koiratki tervetulleit... No jaa järven jää kyllä, mutta aika sohjoa se jo on. Muutenkin vielä aika alkeiseissa taidot :DD kyllä mekin sitten vielä!

    VastaaPoista
  2. Kiitosta! :) Koirahiihto on kyllä tosi mukavaa ja jotenkin tosi rentouttavaa (jos kaikki vain sujuu hyvin!), joten suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan jos mahdollisuutta vain tulee! Täälläpäinkin on kyllä tosi kehnosti koirahiihtoon salittuja latuja muualla kuin jäällä, mutta kun osaa etsiä mahdollisimman syrjäisistä paikoista latuja niin siellä yleensä hiihtokin koiran kanssa on sallittua. Mullakin oli aika huonot hiihtotaidot, kun Nellin kanssa aloiteltiin ja usein teinkin lähempää tutkimusta latupohjalle, kun ei taidot meinanneet riittää neidin vauhdikkaaseen vauhtiin, mutta harjoitus tekee mestarin ;)

    VastaaPoista