tiistai 27. tammikuuta 2015

Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa

Otsikko kuvaa varsin hyvin meidän viime viikkoa. Olen ollut nyt koulussa kaksi viikkoa ja kaksi päivää ja nyt jo hirveä koulustressi painaa päälle kirjoitusten, kokeiden ja prelejen muodossa. Sen lisäksi vielä autokoulu päälle niin tuntuu välillä, että kaadun joka ilta puolikuoleenna sänkyyn. Mun kamulla on sitten puolestaan virtaa vaikka muille jakaa ja pelkkä lenkkeily saa sen suunnilleen hyppimään seinillä. Neiti onkin keksinyt oikein hauskan ajanvieteleikin nimeltä aarrepiilot. N jemmaa jokaisen isomman herkkupalan tai lelun, jonka sille annan enkä muista ottaa pois, jonnekkin oikein ovelaan piiloon esim. oman petinsä patjan alle tai kaapin/sohvan reunan alle. Tylsällä hetkellä lelut sitten kaivetaan piiloista esiin ja niillä aletaan leikkiä erittäin kovaäänisesti ja siten että kaikki varmasti huomaavat. Eräänä päivänä epäilin jo että meidän vanhukselle on iskenyt dementia ja se on alkanut unohtamaan tavaroitaan sinne ja tänne, mutta siitä ei onneksi ollutkaan pelkoa sillä N kyllä varsin hyvin muistaa, missä jokainen piilo on. :D 

Sunnuntaina kävimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna jäällä veto- ja koirahiihtoa harrastamassa. Nelli oli aivan täpinöissään, kun tunnisti paikan ja tajusi mitä olemme menossa tekemään. Hieman hankalaa oli kyllä kieltämättä lähteä ilman auttavia käsipareja, kun piti saada ensin sukset jalkaan ja sauvat paikoilleen Nellin nykiessä ja vinkuessa innoissaan koko ajan ja kun viimein olin valmis niin meinasi neiti tehdä oikein kunnon repäisevän lähdön keskellä parkkipaikkaa. Päästiin kuitenkin parkkipaikan läpi ladun alkuun ihan kunnialla, josta tehtiinkin oikein napakka lähtö. Kesän ja syksyn aikana ollaan vähän harjoiteltu liikkelle lähtemistä, jarruttamista sekä vauhdin hidastamista käskystä, jotka ovat aikaisempina vuosina tuottaneet meille vähän ongelmia ja nyt ne sujuivatkin ihan mallikkaasti. Ensimmäinen kilometri mentiin siis vetohiihtoa ja aika rivakkaa tahtia koko matka, mutta latupohja oli tosi tosi huono, sillä siinä oli aika paljon irtolunta ja jäässä oli paikoittain sellaista ärsyttävää "röpelöä", joka tökkäsi aina suksiin. Siksipä siirryttiin järven rannalle kulkevalle ladulle- ja luistelu-uralle hiihtämään loput kolme kilometriä, jotka mentiin ihan koirahiihtäen hitaammassa tahdissa ja Nellin hölkätessä reippaasti. Oikein mukava lenkki oli kyllä kokonaisuudessaan, mutta jäi kyllä harmittamaan vähän, kun ei saatu yhtään kuva- tai videomateriaalia tänne blogiin. Tosin piakkoin ollaan menossa uudestaan hiihtelemään ja tällä kertaa on kuvaajakin pestattu mukaan, joten eiköhän sitten jotain todistusaineistoa saada tännekkin. :)
Ei oo toki yhtään hienoja lenkkimaisemia täälläpäin...
Välillä kuvia vähän Nellin nelijalkaisista kämppiksistäkin. 
Nipsu
Kutti

Muuta ihmeellisempää meille ei kuulukkaan ja viime viikko menikin suurimmaksi osaksi sisätiloissa pysyteltäessä kovien pakkasten takia. Opeteltiin muutamia uusia temppujuttuja, joita täällä blogissakin myöhemmin olisi tarkoitus esitellä. Huomenna blogiin on tulossa blogin kolmevuotissynttäreiden kunniaksi jotain vähän erikoisempaa postausta, vaikka tarkkaanottaen oikein blogin "syntymispäivä" olisikin tänään. :D
Jos teitä kiinnostaa seurailla tarkemmin Nellin elämää niin seurailkaa instagramissa nimellä Nellie-Dellie. Sinne päivittelen kuulumia ja meidän tekemisiä useamman kerran viikossa ja lisäilen kuvia ja videoita (kunhan opin niitä lisäämään), joita en täällä blogissa välttämättä julkaise.  Myös allekirjoittaneen oma instagram on löytyy nimellä _annikaelisa_ , jos kiinnostaa. ;)

2 kommenttia:

  1. Tuosta herkkujen piilottelusta tuli mieleen... jos meillä nyt sattuu olemaan jotain vähän erikoisempaa liha-luuta iltaruokana koirille, esim. hirven polvea ja koirien syötyä minkä jaksaa niin ei muista ottaa pois. No ne polvethan menee tietenkin piilon koirien johdosta. Illalla onkin mukava yllätys, kun tyynyn alta, sängyn ja seinän välistä tai peittoon käärittynä löytää mätänevä polven (y) tai sitten parin päivän päästä sohvan tyynyjen alta löytyy yllätys :D

    Koirahiihto kiinnostais kyl kovasti, mut ei vielä mahollisuuksia päästä harrasteleen. Varmasti mukavaa puuhaa! Tosi ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyi :D Onneksi Nelli tosiaan vaan piilottelee niitä lelujaan ja kuivattuva herkkuja!
      Koirahiihto on kyllä ihan super hauskaa ja suositteen kyllä ehdottomasti kokeilemaan jos tilaisuus vaan tulee :) Ja kiitos kehuista!

      Poista