lauantai 30. elokuuta 2014

Vuodet vierii

Huh, ei voi kyllä sanoa muutakuin että aika menee ihan hurjan nopeasti nykyään! Nimittäin tänään tuli viisi vuotta siitä kuin elämääni tassutteli pikku Nelli.  Nellin kautta olen oppinut niin paljon uusia asioita niin koirista kuin muistakin asioista. Olen saanut sen avulla niin paljon lisää kärsivällisyyttä, oppinut tekemään töitä unelmieni eteen, ottamaan ilon niistä pienistä ja arkisistakin asioista sekä ottamaan apua vastaan, kun sitä todella tarvitaan enkä jäämään ongelmieni kanssa yksin. Tämä viisi vuotta on pitänyt sisällään epäonnistumisia, pettymyksia, epätoivoa, itkua, pelkoa, mutta myös onnistumisia, iloa, haaveiden toteutumisia. Vaikka meidän yhteiselämän alku oli hyvin hankala niin tämä viisi vuotta on ollut kyllä elämäni parasta aikaa!

Meidän entisten koirien kuoleman jälkeen minun ei kovin paljoa tarvinnut vakuutella tai kinuta meille uutta koiraa, vaan kaikille meidän perheessä oli aika selvää, että meille tulisi uusi koira heti, kun sopiva yksilö vain löytyisi. Siinä vierähtikin melkein vuosi, mutta sitten viimein löytyi sopiva koiruus naapurikaupungista, jonka omistaja halusi luopua siitä pitovaikeuksien takia. Mistään ongelmakäytöksestä tai allergioista ei mainittu emmekä osanneet epäilläkkään mitään sellaista. Heti ensisilmäykselläni Nellin nähtyäni tiesin, että tuo on minun tuleva koirani. Nelli suunnistikin heti entisen omistajansa autosta hypättyään ABC:n parkkipaikan läpi suoraan luokseni ja tuli iloisesti tervehtimään minua ja sitten vasta muita perheenjäseniämme. Kun kaupat Nellistä oli tehty niin ja meidän auton ovi aukaistiin niin Nelli hyppäsi täysin epäröimättä autoomme edes katsomatta ensisen omistajansa perään ja sitten matka kohti Nellin uutta kotia alkoi. Vähän aikaa sain olla onneni kukkuloilla uudesta perheenjäsenestämme, kunnes kamala totuus paljastui minulle. Nellillä oli erittäin paha remmirähjäys ongelma ja sen lisäksi se oli hyvin dominoiva. Kaiken kukkuraksi sillä oli ruoka-aine allergioita, atooppinen ihottuma sekä se oli tosi stressiherkkä. Omasta harrastuskoiraksi tarkoitetusta koirasta tulikin pian pahin painajaiseni. 

Tilanne näytti välillä, jopa niin toivottomalta että Nellin lopettamistakin oli harkittava, mutta sitten kuitenkin päätin etten luovuta ja taistelen saadakseni Nellin "yhteiskuntakelpoiseksi" koiraksi. Kunnon panostamisella ja ammattitaitoisten kouluttajien avulla siitä sitten lopulta tulikin se kauan toivomani harrastuskoira. Vaikka aluksi olinkin tosi pettynyt siitä, että sain juuri tälläisen koiran niin lopulta aloin ajattelemaan Nelliä mahdollisuutena oppia kouluttamaan vaikeimpiakin koiria ja ymmärtämään niitä paremmin sekä ratkaisemaan erilaisia käyttäytymisongelmia. Jos olisinkin Nellin sijasta saanut helpomman koiran, jonka kanssa olisin päässyt suoraan harrastus- sekä kisakentille niin tuskin olisin oppinut koskaan näin paljoa koirista ja niiden käyttäytymisestä. Enkä ainakaan koskaan tule pitämään pientä katsekontaktiakaan treeneissä itsestäänselvyytenä ;) Vaikka en itse ikinä antaisikaan Nellin kaltaista koiraa 13-vuotiaalle, jolla ei ole edes paljoa koirakokemusta, ensimmäiseksi koiraksi niin olen kyllä niin onnellinen että sain juuri Nellin. Sovimme niin hyvin yhteen sen kanssa ja olemme aika samanlaisia luonteeltamme. Omistan kyllä ihan maailman parhaimman ja ihanimman haukun ♥




P.S Käykää kurkkaamassa uudistuneille esittelysivuillemme ja vastailkaa kyselyyn seuraavasta erikoispostauksesta :)

4 kommenttia:

  1. Tulee omalla tavallaan ihan Luru mieleen ja toisaalta noista ongelmista Maisa :3 Kunpa siitäkin saisi yhteiskuntakelpoisen. Ihania nuo videon pätkät, ei voi koira paljon onnellisemmalta näyttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentistasi ja Nelli kyllä osaa näyttää onnellisuutensa ;) Tsemppiä teille Maisan koulutukseen ja voin kyllä sanoa että koulutus kannatti ja ilman pätevää apua hypittäisiin varmaan vieläkin Nellin kanssa lähimpään puskaan lenkeillä, kun koira tulee vastaan ja eikä oltaisi ikinä uskallettu mennä mihinkään yleiselle paikalle, missä on toisia koiria. Oltaisiin kyllä menetetty niin paljon :)

      Poista
  2. Ihana! Toi video on mahtava!:)

    VastaaPoista