sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pienellä karhunkierroksella


" Juuman läheisyyteen sijoittuva 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros vie kulkijan Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä. Pienen Karhunkierroksen varren eliölajisto on erikoislaatuinen ja monipuolinen johtuen osittain etelä-pohjoisrinteiden tarjoamista kasvupaikoista.
Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita. Palveluvarustusta, kuten riippusiltoja, maaporrastuksia ja pitkoksia, on kuitenkin runsaasti helpottamassa kävelyä. Reitin varrella on useita tulentekopaikkoja sekä kaksi tupaa "

Edellisessä Kuusamo postauksessa mainitsinkin, että kävimme toisena reissupäivänä eli keskiviikkona vaeltamassa pienen karhunkierroksen, joka pituudeltaan on reilut 12km. Reitti sisälsi niin helppokulkuisia ja leveitä hiekkapolkuja kuin vähän vaikeakulkuisempia polkuja ja useita jyrkempiä nousuja. Myös maisemat olivat todella vaihtelevia ja vaikuttavia ja reitiltä löytyikin useita riippusiltoja, aivan upeita koskia, vesiputouksia, kanjoneita sekä suomaisemaa. Sääkin meitä suosi, sillä muutama päivä sitten ennen vaellusta säätiedotus lupasi vielä +28 astetta helettä ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta, joka olisi ollut vähän tukala vaelluskeli. Mutta onneksi juuri meidän vaelluspäivä oli vähän pilvinen ja hiukan viileä sekä välillä jopa satoi vettäkin eli juuri passeli vaelluspäivä. :)
Vaellukselle valmistautumista
Aamulla tosiaan startattiin vaellukselle ihan aamusta noin kahdeksan yhdeksän aikoihin ja reitin lähtöpaikkaan oli noin oli parikymmentä kilometriä leirintäalueelta, jossa yövyimme. Lähtöpaikalla Juumassa tehtiin vielä viimeiset valmistelut vaellusta varten ja sitten lähdettiinkin matkaan.

Ensimmäinen riippusilta olikin jo heti alkumatkasta ja se me oltiinkin ylitetty jo joskus aiemmikin Nellin ihan ekalla Lapin reissulla parisen vuotta sitten, joten se ei ollut enää niin kovin uusi juttu meille. :) Alkumatkasta neidillä olisi ollut virtaa vaikka muille jakaa, sillä sitä ei yhtään huvittanut kulkea koko joukon takana vaan sen mielestä meidän olisi pitänyt tietenkin kulkea ensimmäisenä. Myös uusi paikka ja uudet hajut, etenkin porojen tuoksut, saivat Nellin ihan villiksi ja se poukkoili fleksissään sinne sun tänne.

Hei mennään jo kun noi muut on jo tuol toisella puolella !
Nelli saikin kantaa ensimmäistä kertaa "oikealla vaelluksella" omat kamppeensa omassa kantorepussaan. Tai no ainakin osan kamppeista, sillä en vettä enkä palautusjuomaa viitsinyt sen reppuun laittaa, kun painoa olisi tullut vähän liikaa. Repussa ainoa miinuspuoli on se, että se on toisiaan vaan reppu eikä siinä valjaita samassa, joten jouduttiin käyttämään pelkkää pantaa. Reppu vaihtuikin ensimmäisen viiden kilometrin aikana takaisin ihan perusvaljaisiin, koska satuttiin törmäämään porolaumaan polulla, josta N saikin hirveät hepulit ja meinasi tukehtua pantaan niin katsoin parhaimmaksi sitten vaihtaa ihan kokonaan valjaisiin.


    
Juomatauko koskessa

  
Poroja + Nelli fleksissä = sekasotku
Pikku vaeltajat 

  
Koko reissun ainut onnistunut porokuva, kun Nelli ei ollut vielä huomannut poroja
Nähtiinpä vielä uudestaan matkan loppupuolella pieni porolauma suolla. Nelli ei huomannut ihan heti poroja ja siksi sainkin otettua pari porokuvaa ennen kuin neiti bongasi ne ja hepulikohtaus uusiutui. Nelli on kyllä ihan mahdoton porokoira. :D 
Riippusiltaa ylittämässä Myllykoskella. Nelli olisi halunnut mennä sillat hiukan nopeammalla tempolla, mutta allekirjoittanutta vähän jännitti :D

Hurjan jyrkkiä ja pitkiä portaita kiipeämässä. Meinasi kunto loppua itse kultakin, kun noita ylös kiivettiin ja niitä jatkui ja jatkui :D

Ja viimein perillä!
Ennen vaellukselle lähtöä olimme lukeneet, että Pienen karhunkierroksen kiertämiseen menisi noin kuusi tuntia aikaa ja olin ihan varma, että meillä menisi huomattavasti kauemmin, mutta ei mennytkään vaikka pysähdeltiinkin aikas usein juottamaan koiria tai valokuvamaan hienoja maisemia tai ottamaan yhteiskuvia. Olen kyllä ihan varma siitä, että tuossa kahdessatoista kilometrissä oli vähän lapinlisää mukana, sillä matka tuntui niin pitkältä verrattuna siihen, että olisi täällä kotona kävellyt saman matkan. Vaikka vaelluksen jälkeen ei ihan kauhean väsyneitä oltu ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut kävellä vähän pitemmänkin matkan. Ainoastaan oikeastaan ne jyrkät nousut rajoittivat voimia. Nelli jaksoi kyllä tuon matkan vähän liiankin hyvin, sillä se ihan viimemetreille asti jaksoi sinkoilla poron hajujen perässä ja vetää hihnassaan aina tilaisuuden tullen. Manasinkin kyllä sen meidän vaellusta tehdyn kunnonkohotuksen Nellin kohdalla ihan maanrakoon, sillä se ei todellakaan olisi tarvinnut sitä. Päinvastoin olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos se olisi väsähtynyt edes hiukan. :D 

Pieni karhunkierros upeine maisemineen oli kyllä aivan loistava päiväretkikohde ja suosittelenkin sitä kyllä ehdottomasti kaikille, jotka eivät välttämättä halua yöpyä vaelluksella, kuten me emme halunneet. :)

2 kommenttia:

  1. Oi vitsi et oon kateellinen, kiva reissu ollu teillä! Monta vuotta oon suunnitellu meneväni koirien kanssa Karhunkierrokselle.. Ehkä vielä joku päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni karhunkierros oli kyllä tosi upea ja suosittelen kyllä ehdottomasti sen tai ison karhunkierroksen kiertämään, jos siihen tulee mahdollisuus :)

      Poista