lauantai 2. elokuuta 2014

Nelli konekarhua kesyttämässä

Viikko sitten lauantaina matkustimme jännittyneissä tunnelmissa Uuraisille konekarhu Kontion kunkkukisaan. Tarkoituksenani ei niinkään ollut se, että Nelli menestyisi kisassa ja kahmisi palkintoja vaan ihan testata Nellin reaktio, jos karhu sattuisikin tallustelemaan oikeasti lenkillä joskus vastaan. Kunkkukisa oli siis ainoa mahdollisuus lähiseuduilla, joten suunnattiin sitten sinne. 

Nellin reaktio karhuun jännitti kyllä hurjan paljon, sillä en osannut arvata yhtään etukäteen mitä se siitä sanoisi ja puolustaisiko se minua vai jättäisikö karhun armoille. Nelli kyllä muuten suojelee minua etenkin vierailta ihmisiltä ja muutaman kerran se on jopa mökillä illalla vapaana lenkkeillessään tullut eteeni ja alkanut haukkua ja murista hurjasti metsään päin, mutta en ainakaan itse silloin mitään kummallista siellä erottanut. Toisaalta meidän mökin alueella on tehty useita karhuhavaintoja, joten ihan hyvin siellä olisi voinut karhu ollakkin jota en vaan huomannut. 
Kuvat (c) Saara
Kisapaikalle saavuttuamme kävimme ilmoittautumassa ja sen jälkeen lähdimme käymään pienellä lenkillä lähimaastossa. Kilpailujärjestys arvottiin ja kerrankin onneksi arpaonni suosi minua ja saatiin numero 5, joka olikin ihan loistava juttu sillä ei tarvinnut niin kauaa odotella omaa vuoroaan tukahduttavan kuumassa helteessä. Yhdeksän maissa kilpailu sitten alkoi viimeinkin ja ensimmäiset kilpailijat pääsivät testaamaan taitojaan aitaukseen. Siinä muiden suorituksia seuratessa  tulinkin ajatelleeksi, että entä jos Nelli tajuaakin ettei karhu ole aito eikä sitä sitten kiinnosta se yhtään. Nelli on nimittäin aika todellisuudessa aika fiksu, vaikka sitä ei aina uskoisi, ja se myös haukkuu tosi tosi harvoin ja silloinkin vaan todella painavasta syystä, jonka se tietenkin etukäteen tarkastaa. 

Enenpää en kerennytkään miettiä, kun meidät kutsuttiin sisään aitaukseen. Koska Nellissä saattaa olla vähän suomenpystykorvaa niin se luettiin metsästyskoiraksi ja sen piti mennä yksin vapaana aitaukseen. Olin suunnitellut vieväni sen liinassa, koska en ollut varma olisinko saanut sen tuolta suuresta aitauksesta kiinni, mutta menihän se näinkin. Heti sisään astuttuamme Nelli muuttui vähän pörheäksi ja haisteli maata. Päästin sen sitten irti ja poistuin aitauksesta. Nelli juoksi suoraan karhun luokse vähän epävarmana ja teki sen ympärillä pienen kierroksen ja sitten toisenkin. Sitten se haisteli sitä vähän lähempää karhua ja sen jälkeen huomasi minun kadonneen aitauksesta ja syöksyi perääni portille ja yritti tunkea itseään ulos portin raosta. 
"Siis luuleeks noi etten mä tietäis et toi "karhu" on feikki"
Sitten minun piti mennä sen kanssa takaisin aitaukseen ja mennä seisomaan lähelle karhua, josta Nelli taas kiinnostui vähän. Taas se juoksi karhun ympäri pari kertaa ja kävi tutkimassa sitä lähemmin. Vähän sitä ihmetytti, kun karhu liikkui, mutta sitten mielenkiinto lopahti ja N lähti haistelemaan läheistä pusikkoa pitäen sitä huomattavasti mielenkiintoisempana. Karhu teki vielä muutaman "hyökkäyksen" minua kohti, mutta Nelli vain haisteli pusikossa. Kun Nelli ei enää karhusta kiinnostunut enempää niin sen suoritus loppui. Kutsuin sen luokse ja se tulikin puskaa haistelemasta ihan täysiä luokseni ja teki siinä samalla oikein mainion luoksarin. :)

Pisteitä kerättiin hurjat 2/10! Toinen pisteistä tuli ärhäkkyydestä ja toinen taas yleisvaikutelmasta. Lähdettiinkin sitten pian meidän suorituksen jälkeen kotiin, kun oltiin vielä katsottu pari suoritusta meidän jälkeen, sillä osaanottajia oli 27 ja ei sitten jaksettu jäädä odottelemaan tuonne helteeseen, kun ei oltaisi kuitenkaan sijoituttu. Nelli katsoi seuravaa koiraa vähän ilmeellä vähänkö toi on tyhmä kun haukkuu jotain tekokarhua, joka meni aitaukseen meidän jälkeen ja lähti suoraan portilta haukkumaan raivokkaasti karhua. :D Ei meidän paimentyttöä niin vain puijatakkaan! 
Nelli vilentyy suorituksensa jälkeen viilennystakki päällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti