sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Makeemmilla vesillä

Iloinen veneilijä
Viime viikon torstaina pääsimme ensimmäistä kertaa veneilemään vähän suuremmalla veneellä tai oikeastaan pienellä laivalla. Nelli on aikaisemmin osoittanut suurta innostusta veneilyä kohtaan ja useimmiten moottoriveneessä se roikkuu puoliksi laidan yli ja yrittää ottaa aaltoja kiinni, mutta nyt sitä alkuun pelotti paljon. Harvoin Nellin näkee pelkäävän mitään, sillä se on yleensä sellainen hurjapää, joka on tunkemassa jokaiseen paikkaan. Nyt se ei millään uskaltanut tulla ohjaamosta kapeaa käytävää pitkin, joka kulki veneen laidalla takakannelle. Lopulta kuitenkin se keräsi rohkeutensa ja käveli hurjan pelottavan käytävän läpi kannelle. Siellä Nelliä vielä hiukan jännitti outo paikka, mutta pian se oli taas entisensä ja yritti hypätä kannen kaiteen yli järveen.
Tyylillä ja taidolla
Saavuimmekin noin puolen tunnin veneilyn jälkeen määränpäähän eli Rekolahti nimiseen paikkaan, jossa oli aivan huikean pitkä hiekkaranta ja matala hiekkaranta. Rantautuessa laiturille Nelli onnistui putoamaan melkein heti veteen.  Paikalla oli muutamia muitakin venelijöitä ja lapsia uiskenteli vedessä, niin en  Nelliä uskaltanut päästää irti, sillä se olisi mielellään varmaan osallistunut lasten vesileikkeihin vähän turhankin innokkaasti.;) Rannalle saapumisen jälkeen Nelli pääsikin heti uimaan ja hakemaan vedestä vesinoutokeppiään. Sen perässä neiti voisikin uida vaikka kilometrin!
Noutokeppi on pop!

Uimisen jälkeen pidimme pienen evästauon ja Nellillekin oli mukana eväänä herkullinen broilerinsiipi, mutta eihän se malttanut sitä syödä ollenkaan, kun vesi ja siellä leikkivien lasten vesileikit kiinnostivat niin kovasti että sen piti oikein vinkua ja yrittää purra hihnaa poikki. Lopulta, kun olimme saaneet eväät syötyä niin Nelli pääsi vihdoin takaisin järveen kahlailemaan ja uimaan. Nellin kanssa otettiin myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna vähän vepeä, kun se raahasi minut hienosti rantaan. Neiti pääsi kohottamaan kuntoaan uimalla vähän pidempää matkaa kävellessäni syvällä vedessä noutokeppi  kädessä rantaviivan suuntaisesti ja Nelli seurasi vieressäni. Pari kolme kertaa mentiin noin suunnilleen kymmenen metrin matka edestakaisin ja välillä Nelli kävi aina rannalla pitämässä taukoa.

Kotimatka menikin huomattavasti paremmin kuin tulomatka ja Nelli oli ihan rauhallinen. Vaikka se vähän hermostui, kun pysähdyimme puolessavälissä matkaa järven selälle ja hypimme kannelta järveen ja sekös saikin Nellin ihan sekaisin!  Tosin ei siksi varmaan siksi, että se olisi pelännyt minun hukkuvan vaan koska sekin olisi halunnut veteen läträämään eikä jäädä kannelle vaan katselemaan.;) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti