torstai 22. toukokuuta 2014

Reppureissulla Seinäjoella

Ready to go!
Launtaina koitti viimein se innolla sekä pelolla odotettu päivä jolloin lähdimme Seinäjoelle rallytoko mölleihin. Tarkoituksena oli siis tehdä mahdollisimman ekologinen matka, joten matkasimme lähes pelkästään julkisilla. Päivästä ei meidät tuntien puuttunut kommelluksia tai vastoinkäymisiä, mutta hauskaa meillä "yllättäen" oli. ;)

Aamulla kukonlaulun aikoihin heräsin herätyskellon pirinään ja sain itseni kammettua yllättävän nopeasti sängystä ylös (ei olisi onnistunut kouluaamuna). Nelli katsoi minua epäilevästi omalta petiltään ja jos katse olisi voinut tappaa minua ei olisi enää, sillä neiti ei ollut mitenkään kovin iloinen kauneusuniensa keskeytyksestä. Sitten vaan eteisestä valmiiksi pakattu reppu matkaan ja pienelle lenkille ennen automatkaa Jyväskylään. Taidettiin todella olla aikaisin liikenteessä, sillä naapurit eivät olleet kerenneet vielä edes mennä nukkumaan vaan istuivat pihalla, kun me Nellin kanssa käytiin lenkillä. Pian Saara ja Gloria saapuivat meitä hakemaan ja päivän ainoa yksityisautoilu tuli tehtyä Jyväskylään Saaran äitin viedessä meidät sinne.  Matkalla autossa ei kyllä jännittänyt tulevat möllit ja matka sinne yhtään, mutta kun saavuttiin asemalle niin minua alkoi heti jännittää jostain syystä. Käytettiin koirat pienellä lenkillä, koska meillä oli niin paljon ylimääräistä aikaa ennen junan lähtöä. 
Löydettiin onneksi meidän juna nopeasti ja siirryttiin valloittamaan lemmikkivaunun parhaimmat paikat. Pian juna lähtikin matkaan ja Nelli selvästikin ihmetteli hiukan tuota kummallista autoa muistuttavaa kulkuneuvoa, jonne se oli viety. Sille ei myöskään meinannut aluksi millään upota päähän, että se joutuu matkustamaan lattialla eikä saa nousta penkeille. Vähän ajan kuluttua se sitten kävi makaamaan lattialle omalle viltilleen, jonka olin raahannut mukaan. Tosin se nousi vähän väliä ylös, kun konduktöörin ravatessa meidän ohitse koko ajan. Ensimmäinen juna oli siis taajamajuna, joka pysähtyi joka ikiselle pysäkille Jyväskylä-Seinäjoki välillä. Pian meidän aluksi "yksityinen" vaunu olikin ihan täynnä ihmisiä, mutta ei onnesi yhtään koiraa tai kissaa, mitä ennen matkaa palkäsin kovastikin. Kolmen tunnin junamatka meni ihan yllättävän nopeasti jutellessa, eväitä syödessä ja jännittäessä tulevia möllejä ja pian olimmekin jo Seinäjoella. 


Seinäjoella jouduttiin vuokraamaan sellainen lokero matkakeskukselta, sillä oltiin otettu vähän liikaa tavaraa mukaan ja ei sitten jaksettukaan kantaa niitä mukana Hurtta-hallille. Juotettiin vielä koirat ja sitten etsittiin bussiasema, mistä meidän paikallisbussi lähtikin. Mukava bussikuski neuvoi meille lähimmän pysäkin, josta on kaikkein lyhin kävelymatka hallille. Jouduimme kuitenkin kävelemään sellaisen reilun kilometrin matkan valtatien vartta ja pölyistä hiekkatietä pitkin auringon paahteessa hallille ja juuri lannoitettujen peltojen hajussa hallille sekä Nellin ryntäillessä ihan täysillä hihnassaan. Koskaan ei ole kilometrin pituinen matka tuntunut noin pitkälle! 

Seinäjoen matkakeskuksella
Selvittiin onneksi viimein hallille ja kävinkin ilmoittamassa meidät. Odoteltiin noin puoli tuntia siellä ihanan viileässä ja hienossa Hurtta-hallissa (olen niiin kateellinen) ennen rataan tutustumista. Rataan tutustuminen  toi minulle mieleen esteratsastuskisojen rataan tutustumiset, mitä tuli joskus aikoinaan tehtyä aika paljonkin. Muutaman kerran kävelin radan läpi ja painoin kyltit oikein hyvin mieleen. Meidän vuoro oli yhdeksäntenä, joten jouduttiin odottelemaan hetki ennen radalle pääsyä. Meidän suorituksesta voitte lukea enemmän edellisestä postauksesta, jossa sitä analysoin vähän tarkemmin, joten ei siitä sen enenpää. Mölli-alossa oli 16 koiraa, mutta se oli aika pian ohi ja sitten alkoikin alo-rata, johon Saara ja Gloria menivät. Kävin myös huvikseni tutustumassa alon rataan, joka oli myös aika yksinkertainen. Saaralla ja Glorialla rata meni oikein upeasti ja he saivat pisteitä 96. Sitten odoteltiin alon loppumista ja palkintojen jakoa, jonka jälkeen oli taas tuskamatka pysäkille. Jouduttiin odottamaan noin puolen tunnin ajan bussin saapumista, jotta päästäisiin takaisiin keskustaan. 

Keskustassa kävimme ensimmäiseksi Mustissa ja Mirrissä, jota emme meinanneet löytää millään (koska loistavat kartanluku taitomme!) ja sitten kun oikea rakennus löytyi niin oikeata ovea ei meinannut löytyä. Viimein sisälle päästyämme ostimme koirille herkkuja (mun keksimonsterille Pooc & Much fresh breath keksejä) ja Nelli sai ketjukuristuspannan kesäksi. Sitten olikin meidän omien herkuttelujen vuoro ja suuntasimme ystävällisten paikallisten avustuksella Subwayhin. Koirienkin olisi tehnyt mieli meidän herkullisia subeja, mutta ne saivat tyytyä pelkkään veteen ja herkkuihinsa (tosin Gloria onnistui nuolaisemaan subiani). Jäimme siis ulos syömään koirien kanssa, mikä osoittautuikin meidän pienten kerjureiden ja kovan tuulen takia hankalaksi. Selvittiinpä kuitenkin syömisestä, vaikka paperit ja muovipussit lensivät taivaan tuuliin ja sitten suuntasimmekin pienen lenkin kautta ihanaan aurinkoiseen puistoon, jossa istutiin hetki ennen junan lähtöä. Siellä Nellistä tulikin otettua karvanlähtöpuolessavälissäseisotuskuva.

Juna Seinäjoelta Tampereelle lähti kahtakymmentä vaille kuusi, joten mentiin jo hyvissä ajoin etsimään oikea juna asemalta. Junassa kävikin vähän ikävästi, kun Saara joutui ostamaan uuden lipun opiskelijakortin puuttumisen takia. Muuten myös tämä junamatka meni hyvin ja jo hiukan väsynyt Nelli nukkui viereisen penkin alla lähes koko tunnin matkan Tampereelle. 

Tampereella meillä oli tunnin odottelu, joten käytiin ostamassa jäätelöt mäkkäristä heti saavuttuamme ja mentiin juna-aseman viereiseen puistoon syömään se. Jännä miten kello kahdeksan jälkeen koiran kanssa kaupungilla viikonloppuna käveleminen herättää ihmisissä niin paljon huomiota. Meille tuli yksi jos toinenkin ei niin selvinpäin oleva miekkonen juttelemaan koirista. 

Kadulla kuultua :

- Onko-onko-onko tää .... SUSI ?
Tietysti on. Ihan normaalia kävellä keskellä kaupunkia suden kanssa. Ja mistä lähtien Nelli on näyttänyt sudelle ? Tai no ehkä se alkaa näyttämään, kun tietty promilleraja on ylitetty :P 

- Onko se vihainen ? Ai on vai, no mulla on kotona ihan samanlainen *tunkee kätensä Nellin päälaelle rapsuttaakseen sitä*
Juu, no se muuttaakin asiaa paljon jos sulla on samanlainen koira kotona...

Ja paljon paljon muuta, huoh ...
Tampereen puistossa
Tampereen vaihdosta selvittyämme ja jälleen oikea junan löydettyämme pääsimme ihan ihka omaan pieneen ja kuumaan lemmikkivaunuun. Vaunussa oli sinne saapuessamme yli 30 astetta lämmintä, joten vähän tuulettelin vaunua ja lämpötila laskikin 20 asteeseen. Junamatka olikin ihanan rauhallinen muihin junailuihin verrattuna lukuunottamatta pientä vessaepisodiani koirien juomapulloja täyttäessä (suosittelen vanhemmissa junissa ennen vessaan menoa varmistamaan ettei siellä ole ketään sisällä ikävien yllätyksien välttämiseksi, lukot nimittäin eivät aina toimi :D)  ja erästä isää ja tyttöä, jotka tunkeutuivat vaunuunmme ylättäen silittämään nukkuvaa Nelliä. 
Kotimatkalla
Jyväskylään saavuttuamme teimme taas pienen lenkin ennen Äänekoskelle menevän bussin lähtöä. Pian pääsimmekin bussimatkalle, joka kesti tunnin. Bussissa alkoi minuakin väsyttämään jo aika paljon ja Nelli oli jo ihan simahtanut lattialle. Matka meni muuten hyvin, mutta viimeisen kymmenen kilometrin aikana yhdeltä pysäkiltä nousi kyytiin humalainen mies, joka hoipertelee läpi tyhjän bussin takaosaan, jossa istuimme ja istahtaa viereiselle penkilleni. Hetken kestää pieni hiljaisuus ja sen jälkeen hän yrittää keskustella kanssani ja aloittaa keskustelun kehumalla nukkuvaa Nelliä erittäin hyvin koulutetuksi ja taitavaksi koiraksi. Kukaan ei ole ennen kehunut Nelliä hyvin koulutetuksi, joten se oli meille suuri kunnia. Tosin Nelli nukkui ja epäilen kyllä ettei tämä kyseinen henkilö ollut ihan sopivassa tilassa arvioimaan koirani koulutusta, mutta kuitenkin !! Loppumatka sujui syvän hiljaisuuden vallitessa bussissa ja sitten viimein saavuimme Äänekosken matkahuoltoon, josta kävelimme kotiin. 

Ihan huippumatka ja huippuseura täytyy kyllä sanoa. Voisin lähteä milloin tahansa uudestaan samankaltaiselle reissulle uudestaan! ;) Tuli koettua niin julkisten käyttäminen matkustuksessa kuin ne meidän ensimmäiset möllitkin !

2 kommenttia:

  1. Sinut on haastettu! :)
    http://pieniporopaimen.blogspot.fi/2014/05/haaste.html

    VastaaPoista