lauantai 22. maaliskuuta 2014

Olipa kerran keväinen päivä

Ja hurjan energinen Nelli...
Lähdimme tänään entiselle leirintäalueelle tarkoituksena ottaa kivoja kevätkuvia auringon paisteessa ja lintujen viserrellessä. Nellillä oli virtaa ja varmaan jo vähän kevättäkin rinnassa, sillä se jo menomatkalla hyppeli  hiukan omalaatuisiaan riemuhyppyjä ja hihnassa vetämistäkin oli pakko kokeilla jälleen. Ja minun kuvatessani Neiti ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan ja metsän hajutkin jo kutsuivat. 


Kun poseeraukset oli vihdoinkin hoidettu niin se hihnan lukkokin viimein aukesi ja Nelli pääsi vapauteen. Korvat menivät samantien kummasti epäkuntoon ja Nelli paineli jo kaukana. Ärsyttävää, kun nyt pari viimeistä vapaana juoksutus kertaa on mennyt niin upeasti ja Nelli on tullut joka kerta kutsusta luokse ja pysynyt näköpiirissäni, Argh ! 

Lopulta kyllästyin täysin, kun Nelli paineli kaivamaan jotain kantoa ja hyppäsin äkkiä lähellä olevan kiven taakse piiloon. Kiven takaa  näki tosi hyvin Nellin touhuja ja ei mennyt kauakaan, kun N havahtui kaivamiseltaan katsomaan missä minä kuljen ja  hetken katseltuaan ympärilleen se hätääntyi, kun ei enää nähnytkään minua missään. Samalla se lähti ryntäilemään edestakaisin ja etsimään jälkiäni ja ilmeisesti löysikin ne, mutta se sattui olemaan jälki jota pitkin olin kävellyt tultuani leirintäalueelle, joten Nelli lähti aivan väärään suuntaan. Minä naureskelin höppänälle koiralleni, jolla ilmeestään päätellen taisi olla jo aika kova hätä löytää minut. Lopulta se onnistui löytämään jäljen, jota pitkin olin mennyt piilopaikkaan ja löysi minut  kiven takaa. 
Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja jatkoimme jälleen matkaa ja tällä kertaa Nelli pysyi lähellä. :D  
Korvat epäkunnossa, mutta nenä toimii liiankin hyvin.
 Kevään ekat läträykset isossa vesilammikossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti